keskiviikko 17. tammikuuta 2018

My Own Apartment

Tänään ostin ikioman asunnon. 21-vuotiaana!

What's the rush, you might say? Haha. Mulla on jo kauan ollut haave, että asuisin omassa asunnossa. En taloudellisesti näe mitään järkeä siinä, että maksan vuokraa jollekin muulle ja rahat menee kankkulan kaivoon. Jos saman rahamäärän pystyy käyttämään joka kuu ja laittamaan sen omaan taskuun, niin mielestäni se on fiksua.

Tietysti omilleen muuttamisessa pitää ottaa huomioon monia asioita eikä se ole ihan niin simppeliä kuin yllä kuvasin. Lainanlyhennyksen lisäksi omassa tapauksessani tulee maksaa hoitovastike, rahoitusvastike (se onneksi loppuu maaliskuussa), vesi- sekä sähkömaksu. Lisäksi taloyhtiössä saatetaan tehdä remppoja, joten niihinkin olisi hyvä jo taloudellisesti varautua. Mun täytyy muuton yhteydessä ostaa pesukone ja jossain kohtaa myös lisää huonekaluja. Nelipaikkaisessa ruokapöydässä kun olisi kiva olla ihan ne neljä tuolia kahden sijasta ja sohvakin voisi tulla harkintaan. Ja tähän listaan keksisin kyllä vielä aika monta muutakin.

Miten tähän tilanteeseen sitten päästiin? Kaiken A ja O: ASP-tili. Itse tein ASP-tilin 18-vuotiaana iskän vinkkaamana. Olen siitä lähtien säästänyt sinne ison osan kesätyörahoista, ylioppilasrahoista ja kaikesta yliliikenevästä. Joka kuukausi olen myös opiskelijana säästänyt sinne vähintään 50€, joinakin kuukausina enemmänkin. ASP-tilissähän voi yhtenä vuosineljänneksenä tallettaa vähintään sen 150€ (50€x3) ja enintään 3 000€.

ASP-lainaa saa Helsingissä 180 000€ arvoista asuntoa varten ja Espoossa tuo raja on 145 000€, kun muualla Suomessa se on 115 000€. Eli mitään kummoista lukaalia ASP-tilillä ei osteta, ellei halua ottaa lisälainaa. Mutta tuollakin rahalla löytää kivoja asuntoja, etenkin kun ei ihan Helsingistä osta. Mutta kannattaa yleensä ostaa ehkä edes jonkinnäköisestä kasvukeskuksesta (omassa tapauksessani se on Turku, joku toinen voisi olla eri mieltä), sillä näillä alueilla asunnon arvo ei yleensä tipu.

Lainaneuvottelut sujuivat pankin kanssa hyvin, vaikka tosiaankin olen opiskelija enkä käy töissä. He kyllä pistävät merkille, että on pystynyt jo nuorella iällä säästämään hyvin. Toki he ottivat huomioon nykyiset lakiopintoni. Saattaa hyvin olla, että tässä vähän laskettiin sen varaan, kun meikä sitten jonain kauniina päivänä on juristi. Sen varaan itsekin olen aika lailla laskenut, haha!

Mutta todellakin, itse olen ihan in love mun uuden asunnon suhteen. Se on niin söpö ja pikkuruinen vanha puutalo-osake ullakkokerroksessa. Ulkoa asunto ei todellakaan ole mikään herkku, tosin itse näen siinäkin ränsistyneisyydessä jotain romanttista. Mulla hieman pitenee etäisyydet esimerkiksi yliopistolle, mutta silti asunto on reilu kilometrin päässä ydinkeskustasta.

Kesällä ajattelin maalata asunnon keittiön kaapit ja saa nähdä jos samassa rytäkässä pystyisin myös uusimaan keittiön välitilan. Muuten en näe oikein mitään kehityskohteita uudessa asunnossa tällä hetkellä, toki jossain vaiheessa seinät pitäisi maalata uudelleen ja myös alkovin erottamista olohuoneesta kevyt- tai lasiväliseinällä olen miettinyt. Mutta toistaiseksi ne suunnitelmat saavat odottaa! Kesällä tosin pistän sitten kädet heilumaan keittiön kanssa, maalaus ja vetimien vaihto on onneksi pieni juttu ja omasta mielestä maalaaminen on myös ihanan terapeuttista.

Kuvia sitten jossain vaiheessa, nyt vain muuttohommiin!

tiistai 9. tammikuuta 2018

Knee Injury

Muistan ala-asteella kun sanoin, että olisi kiva saada kepit. No ei ole. Kaksi päivää niillä riitti.


Mun tähänastisen elämäni pahin vamma taisi olla vähän isompi haava. Kunnes futsalia hönävuorolla pelatessa menin telomaan polveni. Aluksi se tuntui ihan ok, kävelinkin sillä enkä sitten mennyt edes tsekkaamaan koko polvea. 'Joku puujalka se on vaan'.

Seuraavana päivänä polvi kuitenkin petti alta ja magneettikuviin päivystyksen kautta vei mun tie. Sain kepit juuri marraskuun lopussa, pahimpaan loskapaskaan. No onneksi sitä iloa kesti vain kaksi päivää ja pystyin pian jo kävelemään normaalisti. Polvessa ei koko aikana näkynyt juuri mitään muita muutoksia ulkoisesti kuin pieni turpoaminen.

Lääkäri oli päivystyksessä ounastellut, että joku etu- tai takaristisiteessa saattaisi olla vähän vinksallaan. Yllätys oli silti iso, kun sain kuulla, että eturistiside oli kokonaan napsahtanut katki. Mun eka reaktio oli alkaa nauraa, kun en meinannut uskoa todeksi. Olinhan jo kuukauden päivät kävellyt ihan normaalisti, miten joku niin oleellinen juttu voisi olla kokonaan rikki? Nauru loppui kuitenkin hetken kuluttua. 


Monesti eturistisiderepeämä joudutaan leikkaamaan. Kyseessä ei ole mikään ihan pikku operaatio, sillä terveestä jalasta nappastaan jänne, joka tähystysleikkauksessa kiinnitetään vanhan eturistisiteen paikalle. Eturistisidehän repeytyessään hajoaa pieneksi 'spagetiksi', jota ei voi enää korjata vaan pitää rakentaa kokonaan uusi ristiside. Liikuntakielto tämän leikkauksen jälkeen olisi yhdeksän kuukautta, melkein koko vuoden päivät.



Tässä kuvassa näkyy hyvin, miten eturistiside yleensä repeää. Polvi vääntyy tai jopa kiertyy, kontaktin eli suoran voiman vaikuttaessa tai epäsuorasti esimerkiksi koko painolla polveen varatessa. Naiset ovat tutkimuksien mukaan hieman alttiimpia eturistisidevammoille. 

Onneksi mun polven tilanne oli muuten hyvä. Kuten sanottua, pystyin jo kävelemään hyvin ilman ontumisia eikä polvi ollut missään vaiheessa kovin kipeä. Mun polvea lähdettiinkin pelastamaan yksinkertaisesti kuntouttamalla. Lihakset tukevat polvea, ja erityisesti reisilihas olisi treenattava niin vahvaksi, että pystyn taas liikkumaan normaalisti. 

Tänään oli eka fyssarikäynti (koko elämässä). Mun fysioterapeutti oli ihan huipputyyppi ja osasi tosi hyvin selittää sekä näyttää, mitä kannattaa tehdä ja mitä välttää. Oon esimerkiksi koko elämän seisonut ihan väärin. Mistäs sit lähdetään, haha! Joo tosiaan oon seisonut aina polvet takalukossa, mikä tälleen eturistisidevammaisena on ehdoton no-no. 

On muuten aika vaikeeta koko ajan kiinnittää huomiota siihen, miten seisoo. Huomaamatta polvet menee takalukkoon tai meen lonkkalepoasentoon, mikä on myös jatkossa multa kielletty. Samoin jalkojen ristiminen.

Hetki sitten tein ekan kerran noita harjoitteita. Kyykkyä, askelkyykkyjoustoa, päkiöille nousua ja kaikkee tommosta pientä. Vielä pitkä matka siihen, että saa hyppiä ja pomppia tai pelata sitä futsalia. Mutta toivossa on hyvä elää, ensi talven lumille saattaa päästä jo laskettelemaankin. Nyt pitää vaan hoitaa pohja kuntoon!

torstai 21. joulukuuta 2017

Kitchen Dreams



Asuntokauppoja hieroessa ei voi olla ajattelematta uuden kämpän sisustamista. Kohde on muuten lähes täydellinen omaan makuuni, mutta keittiö ei aivan vastaa toiveitani. Tällä hetkellä keittiössä on kermanvalkoiset puiset ovet, jotka olen ajatellut maalata mattamustiksi. Ovissa on ykköskuvan tyyppisesti 'paneeleja', mutta ne ovat pystysuoria. Maalauksen jälkeen toivoisin keittiön kaappien muistuttavan paljon ensimmäisen kuvan kaltaisia.

Vanhat koristellut vetimet menisivät vaihtoon ja edellisen mallin takia joutuisin ottamaan varmaankin viimeisen kuvan tyyppiset suoraviivaiset, mustat vetimet. Tosin kakkos- ja kolmoskuvien vedintyyli tällä hetkellä olisi hitusen enemmän mieleeni.

Välitila keittiössä on mielestäni aivan järjetön, pelkkää tapettia, jota ei ole suojattu millään. Muutenkaan koristeellinen tapetti ei oikein ole makuuni, ja tilalle ottaisin valkoista tiililadottua laattaa. En oikein vielä osaa päättää, toimisiko valkoinen vai musta saumaus paremmin ja minkä muotoinen laatta olisi paras.

Mustavalkoinen keittiö toimisi asunnossa mielestäni tosi hyvin, sillä keittiön läheisyydessä on vanha mustavalkoinen puuhella. Seinät ovat valkoisia ja lattia on vanhaa kunnon koivunväristä puulattiaa. Katossa on myös vanhoja, tummanruskeita hirsiparruja. Asunto on mielestäni aika perfect match mulle. Nyt vaan peukut ristiin, että tulisi kaupat tehtyä!

P.S. Lisää sisustusaiheista inspiraatiota (ja muutakin) löytyy mun Pinterest-tililtä.